Hyvin valittu leiripaikka ja oikein pystytetty teltta tekevät yöstä luonnossa paitsi turvallisen myös mukavan. Huonossa paikassa teltassa voi olla kylmä, märkä tai levoton nukkua – ja väärin pystytetty teltta voi altistaa varusteet tuulelle, vedelle ja kulumiselle. Tässä artikkelissa jaan askel askeleelta parhaat vinkit teltan sijoittamiseen ja pystyttämiseen. Olen itse oppinut nämä asiat sekä virheistä että onnistumisista, ja toivon, että sinä voit tämän avulla aloittaa turvallisemmin ja huolettomammin.
Etsi tasainen ja kuiva maasto
Leiripaikan valinta alkaa maastosta. Hyvä telttapaikka on tasainen, kuiva ja riittävän suojaisa. Vältä painanteita, joihin sadevesi voi kerääntyä – vaikka taivas olisi kirkas, yön aikana voi sataa. Erittäin kivinen, juurinen tai kalteva maasto tekee nukkumisesta hankalaa ja voi vahingoittaa teltan pohjakangasta.
Etsin paikan, joka oli hieman koholla ympäröivästä maastosta. Tämä varmistaa, ettei vesi valu teltan alle. Lisäksi tarkistin, että alueella ei ollut teräviä oksia tai kiviä, jotka voisivat puhkaista alustan tai tehdä nukkumisesta epämukavaa. Levitin ensin alustani paljaalle maalle testatakseni, tuntuuko se sopivalta – vasta sitten nostin teltan pystyyn.
Suojaa tuulelta ja auringolta
Luonnossa tuuli voi olla sekä viilentävä että uuvuttava tekijä. Valitse leiripaikka, jossa on luonnollista tuulensuojaa – esimerkiksi mäntyryhmä, iso kivi tai kumpu. Telttaa ei kuitenkaan kannata pystyttää aivan suurten puiden alle, sillä voimakkaalla tuulella niistä voi tippua oksia.
Itse pyrin löytämään paikan, jossa puusto katkaisee pahimman tuulen suunnan mutta antaa silti tilaa aamuauringolle. Teltan sijoittaminen niin, että ovi avautuu kohti aurinkoa, tuo lämpöä ja valoa aamulla – ja tekee heräämisestä miellyttävämpää.
Tuulen suunta kannattaa tarkistaa ennen pystyttämistä. Jos teltta on tunnelimallinen, sen kapea pää suunnataan vastatuuleen. Kupoliteltta kestää tuulta paremmin joka suunnasta, mutta sekin hyötyy hyvästä asettelusta.
Valitse paikka luonnon ehdoilla
Hyvä leiripaikka ei ole vain mukava, vaan myös luonnon kannalta kestävä. Vältä herkkää kasvustoa, kuten jäkälää tai sammalta, ja vältä leiriytymistä aivan vesistöjen viereen. Rantaviiva houkuttelee, mutta kosteus ja hyönteiset tekevät siitä usein epämukavan nukkua.
Käytän nyrkkisääntönä vähintään 50 metrin etäisyyttä puroista ja järvistä. Tämä suojaa sekä luontoa että itseäni. Lisäksi tarkistan, ettei paikka ole eläinten polulla tai ihmisten kulkureitillä. Rauhallinen leiri syntyy, kun ottaa hetken aikaa etsiä hyvä paikka – ei oikaise, vaan havainnoi.
Leiripaikan valintaan liittyy myös eettinen vastuu. Jokamiehenoikeudet sallivat tilapäisen leiriytymisen, mutta vastuu siisteydestä, jälkien minimoimisesta ja rauhan säilyttämisestä kuuluu aina retkeilijälle.
Harjoittele pystytystä etukäteen
Teltan pystytys voi tuntua helpolta kotona, mutta väsyneenä, nälkäisenä ja sateessa se muuttuu nopeasti haastavaksi. Siksi suosittelen lämpimästi harjoittelemaan pystytystä ennen varsinaista retkeä – pihalla, puistossa tai vaikka olohuoneessa. Kun osaat pystyttää teltan rutiinilla, säästät aikaa ja hermoja.
Aloitan aina levittämällä teltan pohjan haluttuun paikkaan. Sitten kiinnitän kulmat kepeillä tai kivillä, ja vasta sitten nostan kaaret. Tarkistan, että kangas ei jää kireäksi tai löysäksi, ja että tuuletusaukot jäävät avoimiksi. Lopuksi kiristän narut ja varmistan, että teltta on vakaasti maassa.
Jos sää on tuulinen tai sateinen, aloita pystytys tuulen puolelta – näin teltta ei lähde käsistä eikä sisäpuoli kastu. Pidä aina sadepäällyste valmiina ja pystytä teltta mahdollisimman järjestelmällisesti, jotta kosteus ja lika pysyvät ulkopuolella.
Hyödynnä ympäristöä viisaasti
Luonnosta voi ottaa tukea teltan pystyttämiseen, kunhan sen tekee vahingoittamatta mitään. Kivet, kannot ja puunrungot voivat toimia tuulensuojana tai istuimina. Maasta löytyvä kaarna tai lehdet voivat toimia teltan eteisen mattona. Mutta mikään ei saa jäädä jälkeesi – kaikki, mitä tuot, viet pois.
Kiinnitän narut puiden juurien sijaan niiden runkoihin tai luonnollisiin tukipisteisiin. Pidän leiripaikan kompaktina, jotta jalanjälkeni luonnossa olisi mahdollisimman kevyt. Illalla kerään kaiken irtonaisen talteen, etteivät eläimet tai tuuli vie niitä yön aikana.
Mukavan leirin rakentaminen ei vaadi paljoa – vain hieman aikaa, huomiota ja kunnioitusta ympäristöä kohtaan. Juuri näistä tekijöistä muodostuu se tunnelma, jonka vuoksi palaan teltan suojiin yhä uudestaan.
