Tulen teko on aina ollut minulle hetki, jolloin luonto ja ihminen kohtaavat omalla, hiljaisella tavallaan. Kun liekki alkaa elää, syntyy pieni tasku lämpöä, valoa ja turvaa keskelle metsää tai oman pihan nurkkaa. Tulen tekeminen ei kuitenkaan ole pelkkää sytyttimen napsauttamista. Se vaatii hetken pysähtymistä, valmistelua ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Kerron tässä artikkelissa, miten itse valmistaudun tulentekoon, mitä olen vuosien varrella oppinut ja minkälaisia niksejä minulla on varastossa eri tilanteisiin. Palaan myöhemmin siihen, kuinka saan nuotion syttymään jopa kostealla puulla.
Missä tulen saa tehdä ja mitä on hyvä tietää
Ennen kuin edes ajattelen tulen sytyttämistä, varmistan aina, että tulenteko on sallittua juuri siinä paikassa ja siinä hetkessä. Jokamiehenoikeudet antavat paljon vapautta liikkua ja retkeillä, mutta avotulen teko ei kuulu automaattisesti niiden piiriin. Metsäpalovaroitus on ensimmäinen asia, jonka tarkistan – sääpalvelun sovellus kulkee aina taskussani. Tulenteko on sallittua vain luvallisilla ja merkityillä nuotiopaikoilla silloin, kun olosuhteet sen sallivat.
Luonnossa suosin virallisia tulipaikkoja: laavuja, kodan tulisijoja ja kansallispuistojen nuotiopaikkoja. Ne on rakennettu siten, että palo- ja turvallisuusriski on mahdollisimman pieni. Kun taas sytytän tulta omalla pihalla tai mökillä, varmistan, että tulisija on kunnolla rakennettu, riittävän kaukana rakennuksista ja ettei savupiippu tai kipinät aiheuta vaaraa. Grillikatokset ja pihan tulipesät ovat omassa pihassani arkea. (Lue myös: Pihan tulisijat ja tulipaikat tulossa.)
Palaan pian siihen, millä tavoin valitsen parhaat paikat tulentekoon eri sääolosuhteissa.
Näin valmistan tulipaikan oikein
Hyvä tulipaikka on kaiken perusta. Etsin aina tasaisen ja suojaisen paikan, jossa tuuli ei puhalla suoraan liekkeihin. Tuuli ei vain vaikeuta sytytystä, vaan saattaa myös levittää kipinöitä yllättävän kauas. Maaperän on oltava kuiva ja sellainen, ettei alla ole helposti syttyvää kasvillisuutta.
Jos luonnossa ei ole valmista tulipaikkaa, rakennan kivikehän tai käytän mukana kulkevaa nuotiopannua. Pihalla minulla on valmis tulipesä, jonka alla on palamattomasta materiaalista tehty alusta. Asetan aina sammutusvälineet – vesiämpärin tai sammutuspeitteen – käden ulottuville ennen sytytystä. Turvallinen etäisyys rakennuksiin ja puihin on ehdoton.
Kohta kerron, miten olen onnistunut sytyttämään tulen sateenkin keskellä, kun paikka on valittu oikein.
Hyvät sytykkeet ja polttopuut – mistä ne löytyvät
Sytykkeet ovat tulen sielu. Kun kuljen metssässä, katson aina, mitä sytykkeitä voisin kerätä talteen. Tuohi on yksi parhaista luonnon omista sytykkeistä – se palaa kuivanakin kauniisti. Myös pihkan peittämät oksanpäät syttyvät helposti. Kuivat, maasta irronneet pienet oksat ovat oivallisia sytytyspuiksi.
Aina ei luonto tarjoa kuivaa. Siksi kannan mukanani valmiita sytytyspaloja ja steariinilla siveltyjä sytytyskiekkoja. Ne pelastavat monta hankalaa hetkeä, erityisesti sateisessa kelissä. Polttopuiksi valitsen koivua, jos vain mahdollista. Sen palaminen on tasaista ja savuttamatonta. Myös havupuut kelpaavat, mutta niiden pihka saattaa roiskua. Pihan puuvarastossa pidän polttopuut kuivina ja ilmavasti pinottuina.
Palaan kohta pieneen niksiin, jonka opin vanhalta vaelluskaveriltani: miten saan kostean tuohenkin syttymään.
Sytytystekniikat: miten tuli syttyy varmemmin
Kun kaikki on valmista, alan rakentaa itse tulirakennetta. Rakennan useimmiten perinteisen teepee-mallin: pienet sytykkeet keskelle, isommat oksat viuhkan lailla ympärille. Joskus teen hirsimökkirakennelman, erityisesti jos haluan pidemmän palamisajan. Pitkittäinen pino toimii hyvin tuulisella kelillä.
Sytyttimiä minulla on useita: tulitikut, sytyttimet ja tulukset eli firesteel. Tuluspuikko on luotettava etenkin kostealla kelillä. Ilman kierto on avainasemassa – jos tuli ei saa happea, se tukahtuu heti alkuunsa. Jätän siis aina riittävästi rakoja puiden väliin.
Muistan yhä yhden retken, jolloin kasasin puut liian tiiviisti. Tuli ei saanut tarpeeksi ilmaa, ja kaikki yritykset sammuivat alkutekijöihinsä. Siitä opin: hengitys on tulen sydän.
(Lue myös: Firesteel ja retkeilijän varustelista tulossa.)
Tulen hoitaminen ja hallinta syttymisen jälkeen
Kun liekki on saatu elämään, sen hoitaminen vaatii tarkkaavaisuutta. Lisään polttopuita maltillisesti, että tuli ehtii polttaa edelliset puut hiillokseksi. Näin palo pysyy tasaisena eikä savuta turhaan.
Savun määrä riippuu pitkälti polttoaineen laadusta ja ilmanvaihdosta. Kuiva puu ja hyvin rakennettu nuotio savuttavat vähiten. Hiillosvaiheessa nautin usein kupin kahvia ja annan tulen rauhassa elää. Sammutuksen hetki on kuitenkin aina edessä. Kaadan reilusti vettä tai peittän tuhkan hiekalla. Kun laitan käteni tuhkalle eikä tunnu lämpöä, tiedän tulen todella sammuneen.
Kerron pian, miten varmistan sammuttamisen onnistumisen myös yön hiljaisuudessa.
(Lue lisää: Leiriytymisen turvallisuusvinkit ja Retkeilyn vastuullisuus luonnossa tulossa.)
Erikoisolosuhteet: tuli sateessa, tuulessa ja talvella
Sateella polttopuun etsiminen vaatii tarkkuutta. Katson aina puiden alaoksia, jotka ovat suojassa sateelta. Rungon vierestä voi löytyä kuivia oksanpäätä. Tuohi voi olla pinnaltaan kostea, mutta kuoren alta löytyy kuivaa sytykettä. Taskussani on usein pieni puukko juuri tähän tarkoitukseen.
Kovalla tuulella etsin luonnollista tuulensuojaa: kallionkoloja, kumpareita tai tiheää metsää. Rakennan tulen matalaksi ja suojaan sen kivillä. Talvella lumi tuo omat haasteensa, mutta myös mahdollisuutensa. Teen ensin lumialustan, jonka päälle rakennan tulen. Paksu lumikerros toimii eristeenä ja estää tulta uppoamasta.
(Lue myös: Talviretkeilyn varustelista ja Retkikahvin keittäminen pakkasessa tulossa.)
Tulen äärellä: tunnelma ja rauhoittuminen
Kun tuli palaa tasaisella hiilloksella, syntyy hetki, jota olen aina arvostanut. Tulen katseleminen rauhoittaa mielen ja ankkuroi minut hetkeen. Liekki elää omassa rytmissään, aivan kuten luonto ympärillä.
Usein istumme nuotion äärellä hiljaa, vain tuli puhuu. Siinä hetkessä syntyy keskusteluja, tarinoita ja yhteisiä muistoja. Nuotioillan ääreltä lähtenyt rauha kantaa mukanaan vielä arjenkin kiireiden keskellä.
(Lue lisää: Hitaan retkeilyn taito tulossa.)
