Metsä odottaa, mutta mitä otan mukaan?
Kun aloitan rinkan pakkaamisen vaellukselle, tiedän olevani taas lähtökuopissa. Jokainen tavara on lupaus tulevasta: lämpöä yöllä, suojaa sateessa, energiaa pitkillä poluilla. Vuosien aikana olen oppinut, että hyvin pakattu rinkka ei vain kanna varusteita, vaan myös keventää askelta ja ajatuksia. Mutta mitä mukaan rinkkaan, missä järjestyksessä ja kuinka paljon? Kerron nyt oman rutiinini, joka on rakentunut kokemusten ja erehdysten kautta. Pian selviää, miksi pienikin muutos rinkan pakkaamisessa voi vaikuttaa yllättävän paljon koko vaellukseen.
Valitse oikea rinkka juuri omaan reissuusi
Rinkan valinta vaellukselle on aina kompromissi kantokyvyn, tilavuuden ja mukavuuden välillä. Jos olen menossa lyhyelle viikonloppuretkelle, selviän usein 40–50 litran vaellusrepun avulla. Pidemmillä vaelluksilla tartun yli 60 litran rinkkamalleihin, jotta saan kaiken tarvittavan mahtumaan ilman, että tarvitsisi sidotella varusteita ulkopuolelle.
Säädettävyys on yksi hyvän rinkan käytönnöllisimmistä ominaisuuksista. Kun hartia-, lantio- ja rintaremmit istuvat oikein, kuorma jakautuu tasaisesti. Hyvä vaellusrinkka tuntuu selässä kuin osa kehoa, eikä hiertävä ulkopuolinen taakka. Olen opetellut säätämään oman rinkkani heti alkuun kohdilleen, ennen kuin kilometrit alkavat tuntua jaloissa.
Usein houkuttaa valita kevyin mahdollinen rinkka, mutta kevyydelläkin on hintansa. Kun rinkka on liian kevyt, se saattaa menettää tukirakenteensa ja mukautuvuutensa. Huomasin tämän kerran tunturivaelluksella, kun painopiste poukkoili jyrkillä poluilla ja askel alkoi horjua. (Paras rinkka vertailu -artikkelissa avaan eri mallien plussat ja miinukset tarkemmin – tulossa)
Rinkan pakkaamisen perusperiaatteet
Rinkan pakkaamisessa painopisteen hallinta on kaiken a ja o. Raskaimmat tavarat sijoitan aina lähelle selkää ja hartioiden korkeudelle. Näin kuorma pysyy hallinnassa ja selkä kiittää pitkillä vaellusetapeilla.
Sivusuuntainen kuormitus on toinen huomioitava tekijä rinkkaa pakatessa. Jos rinkka vetää toiseen suuntaan, huomaan sen nopeasti polun epätasaisuuksissa. Tasapaino tuo askeliin rytmiä ja tekee nousuistakin kevyempiä. Opin tämän kantapään kautta eräällä pitkällä vaelluksella, kun epätasapainoinen pakkaus vei voimat jo puolessavälissä päivää.
Pehmusteet ja säätöt viimeistelevät kantomukavuuden. Kun kaikki on kohdillaan, rinkka ei purista eikä heiluta, vaan kulkee mukana kuin hyvä matkakumppani.
Tarkistuslista: mitä pakkaan mukaan
-
- Makuupussi
- Makuualusta
- Teltta, tarppi tai riippumatto
- Alus-, väli- ja kuorivaatteet
- Keitin ja polttoaine
- Kattila ja ruokailuvälineet
- Ruoat ja vesi
- Vesipuhdistin tai suodatin
- Ensiapupakkaus
- Kartta ja kompassi
- Varavirtalähde ja latauskaapelit
- Hygieniatarvikkeet ja biohajoava saippuVessapaperi ja lapio
- Roskapussi
- Taskulamppu tai otsalamppu
- Tulentekovälineet
- Varusteiden sääsuojapussit
- Monikäyttöiset varusteet (esim. retkikeittimen tuulensuoja, lisäeriste makuualustalle)
Miten sää vaikuttaa varustukseen
Vaelluksen sääolosuhteet määrittävät pitkälti, miten rinkka kannattaa pakata. Keväällä sulamisvedet, kesällä helle, syksyllä kylmenevät yöt ja alkutalvella yöpakkanen – jokainen vuodenaika vaatii oman varustuksensa. Olen oppinut tarkkailemaan säätiedotteita ennen lähtöä, mutta myös valmistautumaan sään äkillisiin muutoksiin matkan varrella.
Sadekelin varusteet ovat erityisen tärkeitä rinkan sisällössä. Kuorivaatteet, vedenpitävät pakkauspussit ja teltan lisäsuojat varmistavat, että varusteet pysyvät kuivina. Kerron kohta pienen niksin, joka pelasti kerran koko varustukseni rankkasateessa: pakkaan aina teltan sisään erillisen muovialustan, joka estää pohjakankaan kastumisen läpikostealla maalla.
Painon optimointi: vähemmän on enemmän
Pakkauslistaa laatiessa teen eron pakollisten ja tarpeellisten varusteiden välillä. Kaikkea mahdollista ei voi kantaa mukana, vaan on mietittävä, mitä todella tarvitsee mukaan rinkkaan.
Monikäyttöisyys on painonsäästön paras liittolainen vaelluksella. Esimerkiksi takki, joka toimii sekä sääsuojana että lisälämpökerroksena, vähentää mukana kannettavaa. Sama pätee retkikeittimeen, jolla voi sekä keittää veden että valmistaa ruoan.
Ruokaa pakkaan tarkasti annostellen. Opin tämän kantapään kautta, kun kannoin aikoinaan mukaan aivan liikaa evästä. Nykyisin arvioin päiväkohtaiset energiantarpeet ja välttelen yläkanttiin pakkaamista.
Viime vaelluksella kevensin kolme asiaa rinkasta: vaihdoin raskaan kattilan kevyempään titaaniseen, otin vähemmän vaihtovaatteita ja supistin ensiapupakkauksen vain olennaisiin. En ole katunut.
(Riippumatto vai teltta? – Näin valitset yöpymisvälineen luontoon -artikkelissa kerron lisää yöpymisen vaihtoehdoista – tulossa)
Muutama oma oppi vuosien varrelta
Testaan aina varusteet ennen vaellusta. On parempi huomata teltan rikko tai keittimen toimintahäiriö takapihalla kuin tunturin laella.
Viime hetken tarkistus ennen lähtöä on oma rituaalini. Rauhallinen pakkaushetki iltahämärässä auttaa käymään kaiken vielä kerran läpi. Samalla syntyy rauha ja odotus tulevasta vaellusreissusta.
Pakkaan rinkan järjestelmällisesti: painavimmat keskelle, pehmeät tukemaan ja nopeasti tarvittavat käden ulottuville. Kun rinkka on oikein pakattu, sen huomaa heti ensiaskeleella.
Luonto kiittää: jätä jälkiä vain jalanjäljistä
Rinkan pakkaamisessa on hyvä muistaa myös vastuullisuus. Valitsen varusteita, jotka kestävät aikaa ja ovat tarvittaessa korjattavissa. Näin vältän turhaa kulutusta ja jätettä.
Jätteiden hallinta on osa jokaista vaellusta. Kaikki roskat kulkevat mukana takaisin. Biopussit, uudelleenkäytettävät astiat ja pakkausjärjestelmät auttavat pitämään luonnon siistinä.
Leave No Trace -periaate on minulle sydämen asia. Jokainen leiripaikka jää siistiksi seuraavalle kulkijalle. Kun astun polulle, teen sen niin, että luonto saa jatkaa elämäänsä.
Retkikeittimeni on kantanut vastuuta jo yli kymmenen vuotta. Valitsin aikoinaan mallin, jota voi huoltaa ja jonka varaosia on saatavilla. Se on kulkenut mukanani lumimyrskyistä helteisiin — ja kulkee yhä.
