Kahvi maistuu aina paremmalta ulkona. Se on kuin luonnolla olisi oma salainen paahtimonsa, jossa ilma, valo ja hetki tuovat mukanaan makuja, joita ei keittiön pöydän ääressä voi kokea. Vaelluksella kahvi ei ole vain juomaa – se on hetki pysähtyä, hengittää ja antaa aistien kerätä ympäristön rauhan talteen. Kun vesi alkaa hiljaa porista, tuoksu leviää ja ensimmäinen hörppy lämmittää, koko maailma tuntuu asettuvan paikoilleen. Ennen kuin kerron, mikä on se yksi pieni varuste, joka muutti kahvihetkeni luonnossa lopullisesti, kuljetaan hetki yhdessä polkua ja katsotaan, mistä täydellinen retkikahvi oikein syntyy.
Kahvi ja vaellus – täydellistä yhdessä
On vaikea kuvailla, miksi kahvi maistuu niin paljon paremmalta tunturissa tai metsän siimeksessä, mutta jokainen vaeltaja tuntee sen. Ehkä se on raikas ilma, ehkä tauon fyysinen ansaitseminen – tai kenties se, että luonnossa aistit ovat valmiiksi avoinna kaikelle. Kun kahvin aromit sekoittuvat savun, sammalen ja veden tuoksuun, syntyy maku, jota ei voi pullottaa. Minulle kahvihetki on usein päivän kohokohta: se tuo lämpöä, kerää ihmiset yhteen ja antaa tilaisuuden vaihtaa muutama sana tai vain olla hiljaa yhdessä.
Kahvin valmistaminen on myös osa monen retkeilijän kulttuuria. Joillakin se on perinteinen pannukahvi avotulella, toisilla pieni käsikäyttöinen espressokeitin. Olen itse kokeillut molempia – ja monia muitakin – ja huomannut, että jokainen tapa kertoo jotain valmistajastaan. Se on oma rituaalinsa, kuin tervehdys luonnolle. Jos haluat vertailla erilaisia keittimiä ja löytää juuri sinun reppuusi sopivan mallin, kannattaa kurkata Parhaat retkikeittimet vertailumme, joka kokoaa yhteen kevyet ja toimivat vaihtoehdot. Lupaan muuten myöhemmin kertoa Lapin vaelluksesta, jossa juuri kahvi pelasti koko retkipäivän.
Varusteet, jotka mahtuvat rinkkaan
Kahvinvalmistusvarusteiden valinta vaellukselle on tasapainoilua keveyden, kestävyyden ja käytännöllisyyden välillä. Rinkkaan on mahtunut vuosien varrella niin pieni aeropress kuin kevyt alumiininen espressokeitin ja perinteinen teräspannu. Jokaisella on hetkensä: aeropress on nopea ja siisti, espressokeitin tekee vahvan ja aromikkaan kupin, pannukahvi taas tuo mukanaan tuulahduksen perinnettä. Valitsen usein sen mukaan, millainen reissu on edessä ja kuinka paljon aikaa haluan käyttää kahvin valmistukseen.
Myös keittimen polttoaine vaikuttaa valintaan. Kaasu toimii nopeasti ja luotettavasti, spriikeitin on kevyt ja hiljainen, nuotio taas antaa kahville aivan oman arominsa. Erityisesti talvella on tärkeää, että varuste toimii myös pakkasessa. Olen kerran joutunut tilanteeseen, jossa halpa keitin lakkasi toimimasta kovassa kylmässä – ja se hetki opetti paljon.
Pavut, jauhatus ja vesi – maun kolme kulmakiveä
Kahvin maku alkaa aina pavusta. Luonnossa käytän usein keskipaahtoista, aromikasta papua, joka toimii hyvin monella menetelmällä. Liian tumma paahto voi maistua karvaalta, jos veden lämpötila vaihtelee, ja vaalea paahto vaatii tarkempaa valmistusta, mutta palkitsee kirkkailla mauillaan. Olen huomannut, että maku muuttuu selvästi sen mukaan, mitä reitille otan mukaan – ja siksi valitsen pavut aina reissun hengen mukaan.
Jauhatuskarkeus on toinen tärkeä tekijä. Pannukahvi vaatii karkeaa jauhatusta, pour-over keskikarkeaa ja espresso hienoa, lähes jauhomaisen pehmeää. Siksi kuljetan usein mukanani pientä käsimyllyä, vaikka se lisää painoa. Se antaa vapauden säätää kahvin juuri siihen menetelmään, joka sillä hetkellä tuntuu oikealta. Veden laatu taas voi muuttaa koko juoman. Purovesi on kirkasta ja pehmeää, järvivesi saattaa kaivata keittämistä, ja joskus käytän pientä vedensuodatinta varmuuden vuoksi. Vedenpuhdistus luonnossa – turvallisen juomaveden opas antaa hyvän pohjan ymmärtää, miksi tämä on tärkeää. Kerron pian myös tarinan yhdestä tunturilähteestä, jonka vesi teki kahvista unohtumattoman.
Kahvihetki osana vaelluspäivää
Aamuinen kahvi ennen päivän reittiä on kuin lupaus hyvästä matkasta. Kun herään teltassa ja kuulen veden kiehuvan, tunnen jo ensimmäisen hörpyn lämmön. Se on hetki, jossa kiire on kaukana ja mieli valmistautuu edessä olevaan päivään. Aamukahvi voi olla myös hetki tarkistaa kartta ja suunnitelma rauhassa ennen liikkeelle lähtöä.
Päivän aikana pienet pysähdykset kahvin äärellä ovat arvokkaita. Ne antavat mahdollisuuden kerätä voimia ja nauttia maisemasta. Joissakin paikoissa kahvin keittäminen on kuin pieni juhla – laitetaan keitin tulille, jaetaan eväitä, puhutaan niitä näitä. Illan nuotiokahvi on kuitenkin se, johon palaan ajatuksissani useimmin. Se kokoaa ihmiset yhteen, ja tulen loimussa syntyy tarinoita, jotka jäävät mieleen. Nuotion sytyttäminen ja ylläpito – käytännön opas on hyödyllinen, jos haluat varmistaa, että illan kahvihetki onnistuu missä tahansa säässä. Kerron myöhemmin myös siitä, miten kerran iltakahvi houkutteli paikalle yllättävän vieraan.
Erikoiskahvit luonnossa – miksi ei?
Moni ajattelee, että vaelluksella ei voi nauttia erikoiskahveja, mutta todellisuus on toista. Käsikäyttöisellä vaahdottimella voi loihtia cappuccinon, joka lämmittää ja ilahduttaa pitkän päivän jälkeen. Olen käyttänyt myös pieniä patterikäyttöisiä vaahdottimia – ne toimivat yllättävän hyvin, kunhan muistaa suojata ne kosteudelta.
Pienet mausteet ja lisukkeet tuovat kahvihetkeen erityistä tunnelmaa. Kaneli, kardemumma tai pieni pala tummaa suklaata tekevät juomasta hetken, jonka muistaa. Kun kuljetan mukana maustepurkkia, huomaan usein, että se kerää uteliaita katseita ja innostusta. Ja kyllä – kerron kohta, miten yllätin vaelluskaverini täydellisellä cappuccinolla keskellä erämaata.
Se yksi varuste, joka muutti kaiken
Olen kokeillut monenlaisia kahvinkeittolaitteita, mutta yksi niistä on jäänyt pysyvästi reppuuni: kevyt, kestävä ja monikäyttöinen kahvipannu, joka toimii niin kaasulla, spriillä kuin nuotiollakin. Se on riittävän pieni yksinvaelluksille, mutta tarpeeksi tehokas myös silloin, kun mukana on ystäviä. Sen helppokäyttöisyys ja kestävyys ovat pelastaneet monia kahvihetkiä, etenkin silloin, kun olosuhteet eivät ole olleet armollisia.
